|
Musikaalisuus |
Suora lainaus Otavan ison musiikkitietosanakirjan artikkelista "Musikaalisuus"
Musikaalinen = musiikkia tajuava
Ihmisen koko se psykofysiologinen rakenne, joka on välttämätön mutta ei riittävä edellytys siihen, että hän kykenee ymmärtämään musiikin yhtenäiseksi ja mielekkääksi (= vastaanottava musikaalisuus) sekä itse ilmaisemaan itseään musiikillisesti (= luova ja esittävä musikaalisuus).
Jokapäiväisessä puheessa jaetaan ihmiset joskus musikaalisiin ja epämusikaalisiin henkilöihin. Tämä käsitys on kuitenkin hyvin arveluttava ja tuskin tarkoituksenmukainen, sillä voidaan olettaa, että musikaalisuus - samoin kuin esim. kielitaju, havaintokyky ja muisti - vaihtelee eri henkilöiden ja henkilöryhmien välillä sekä määrän (musikaalisuuden asteen) että laadun (musikaalisuuden tyyppien) puolesta. Samoin kuin henkilöt, joiden taipumukset ovat estyneet tai joiden kehitys on häiriintynyt, voivat olla älykkäitä ja havaintokysyisiä, voidaan olettaa, että kaikki ihmiset ovat musikaalisia, mutta enemmässä tai vähemmässä määrin ja eri tavoin.
Artikkeli jatkuu lisämääritteillä ja musikaalisuustestien kuvauksilla ja kritisoinnilla.
Oma näkemykseni musikaalisuudesta on hyvin laaja. Musikaalisuus on mielestäni ihmiselle "sisäänrakennettu" ominaisuus. Ei ole olemassa sellaista kansaa tai heimoa maapallon päällä, jolla ei olisi musiikillisia aktiviteetteja. Kansanmusiikki, musiikilla viestiminen ja laulaminen, soittaminen ja rummuttaminen ovat olleet olemassa "aina" ihmiskunnan historian olemassaollessa.
Jokainen oppii soittamaan ja laulamaan, jos vain haluaa opetella. "Toivottomia" tai "lahjattomia" soitto-oppilaita ei ole olemassa. Taidon saavuttamiseen tarvittava työmäärä vaihtelee ihmisten välillä, mutta into, kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys tuo aina mukanaan soittotaidon riippumatta aloittamisiästä, sukupuolesta, tai vaikka etnisestä taustasta. Musiikilla viestiminen ja kommunikoiminen on mielestäni ihmisen perusominaisuus.
Tällä hetkellä maapallolla on toki yhteisöjä, joissa musiikki on kielletty esimerkiksi poliittisista tai uskonnollisista syistä. Taleban-hallinto Lähi-idässä on tällainen. Kysymys ei ole siitä, etteikö yhteisössä olisi musiikillisia perinteitä, tarpeita ja kykyjä vaan että maan hallinto pitää musiikkia esimerkiksi poliittisesti tai uskonnolisesti vaarallisena tms. Lähi-idässä on ihan varmasti musiikillinen historia ja kansanmusiikki jne., joka elpynee heti nykytilanteen muuttuessa.
Tähän liittyen myös yksilöllä voi olla musiikillisia estoja, noloja, kipeitä tai jopa traumaattisia kokemuksia, jotka liittyvät jollakin tavalla musiikkiin. Nämä estot saavat yksilön kuvittelemaan helposti itsensä epämusikaaliseksi ja torjumaan koko musiikin käsittämättömänä ja epäkiinnostavana. Esimerkkeinä traumaattisista kokemuksista voi olla vaikka koulun yksinlaulukoe tai vaikka pienen lapsen vanhempien riitely musiikin soidessa aina taustalla.
Oma mielipiteeni yhteenvedettynä:
- epämusikaalisia ihmisiä ei ole olemassa, vaan musiikki on kaikkien
ihmisten ominaisuus
- kaikki oppivat musiikillisen viestinnän niin halutessaan
Kaikki alla olevat väittämät ja mielipiteet ovat omiani. Ne eivät tietääkseni ole tieteellisesti tutkittuja totuuksia. Useimmat mielipiteeni ovat suoraan sovellettavissa myös muihin instrumentteihin ja muihin taidemuotoihin (esim. kuvataiteet, sanataiteet, näyttämötaiteet, tanssiminen, jne.).
Toinen puoli (muistaakseni vasen) aivoista käsittelee pääasiassa synbolisia ja käsitteellisiä ongelmia kun taas toinen aivopuolikas (muistaakseni oikea) käsittelee loogisia ongelmia kuten matematiikkaa ja muita koulun tietoaineita (biologia, maantieto, jne.). Yhteiskuntamme ja koulun oppisisältö kuormittaa ylenpalttisesti loogista aivopuoliskoa jättäessään taiteellisen aivopuoliskon hyvin vähälle huomiolle. Uskon, että kehittyvä ja kasvava ihminen tarvitsee kummallekin aivopuoliskolle mahdollisimman tasapainoisesti haasteellisia tehtäviä kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Musiikki (tai kuvataiteet tai tanssi tai ...) harrastuksena tukee erityisesti nyky-yhteiskunnassamme aivojen ja koko ihmisen tasapuolista kehitystä tiedollisten vaatimusten jatkuvasti kasvaessa.
Musiikkiin ohjatusti tutustuminen kasvattaa lapsen ilmaisukeinoja ja opettaa itsetuntemusta. Aivan erityisesti (piano-) oppilas joutuu miettimään tunteita, tunteiden ilmaisua ja empaattisuutta eli tutustuu itseensä ja etsii omia tunteitaan. Oppilas joutuu miettimään, miltä tuntuu soittaa hiljaa tai kovaa, miten ilmaista musiikilla vihaa ja raivoa, yksinäisyyttä, surua, rakkautta tai mitä tahansa tunteita. Samalla oppilas etsii tunteille sanoja ja oppii tunnistamaan tunteet itsessään. Uskon, että myös tunteiden oppiminen on välttämätöntä kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi.
Useimmat instrumentit, mutta aivan erityisesti piano opettaa käyttämään käsiään ja kehittämään sorminäppäryyttä. Sormet vahvistuvat, motoriikka ja sorminäppäryys kehittyvät, mistä on hyötyä tehdessään mitä tahansa käsillään, vaikka puutöitä, tekstiilitöitä tai pelatessaan palloa. Kirjoituskoneen ja tietokoneen näppäimistön sujuvaan käyttämiseen tarvittavan 10-sormijärjestelmän oppiminen pianistille käy leikiten.
Soittaminen tuo myös fyysistä mielihyvää ihan kuin vaikka juoksupyrähdys tai kiipeily. Itse olen aina nauttinut kovasti sormiharjoitusten soittamisesta ihan ilman taiteellista tai tunteellista aspektia, paljaana fyysisenä suorituksena, onnistumisena ja tunteena "vau, sormet toimivat!". Fyysinen mielihyvä on täysin verrannollinen vaikka juoksulenkillä käymiseen tai mihin tahansa muuhun urheilusuoritukseen.
Tottakai kaikki nämä taidot voi oppia myös muilla keinoin. Ja kuten
sanotaan "kyllä siperia opettaa" eli elämään oppii elämällä,
soittamaan oppii soittamalla, laulamaan oppii laulamalla,
matematiikkaa oppii laskemalla ja niin edelleen :-)
Musiikki on hyvä apukeino oppimiseen, ettei kaikkea tarvitse "oppia
kantapään kautta päätänsä seinään hakaten".
Hyvin harva jaksaa kuitenkaan hankkia itselleen laajasti käyttökelpoisen soittotaidon. Soittaminen harrastuksena vaikka vain vähänkin aikaa luo varmasti suhteen musiikkiin ja kehittää musiikillisen viestinnän ymmärtämistä. Musiikkiharrastus koulii ja kehittää korvaa ja omien tunteiden ymmärtämistä ja huomioon ottamista. Usein 10-16-vuotiaana lopetettu soittaminen ilmenee aikuisena "elintärkeinä" konserttivierailuhenkireikinä. Vähänkin aikaa lapsena soittoa harrastaneet ovat aikuisena tärkeitä konserttivieraita ja radion ja CD-levyjen kuuntelijoita. Musiikkityyliin en ota kantaa: olkoon pop-, rock-, jazz-, klassinen-, kansan-, tanssimusiikkia tai ihan mitä tahansa muuta musiikkityyliä. Musiikkityylit ovat mielestäni keskenään ihan yhtä arvokkaita ja tärkeitä.
Uskon, että korvan kouliintuminen musiikillisesti lapsena auttaa lasta oppimaan sekä oman äidinkielensä monipuolisesti että uusia vieraita kieliä. Puhuttu ja luettu kielihän on ääneitä ja rytmiä. Kuultujen äänien analysoinnin oppiminen auttaa kaiken muunkin oppimista. Suuri osa kouluopetuksestahan on auditiivista, opettaja kertoo ja oppilas kuuntelee. Oppimista vahvistetaan lukemalla mahdollisesti sama asia ja tekemällä asiasta harjoituksia. Nuottien lukeminen on täysin verrannollinen kirjainten lukemiseen. Kummassakin paperilla oleva tieto pitää ymmärtää, jäsentää ja analysoida. Uskon myös että nuottien lukeminen auttaa kirjainten lukemista ja päinvastoin.
Soittamisen opettelun ja lukemaan opettelun välillä on hyvin paljon muutenkin yhtäläisyyksiä. Samoin yhtäläisyyksiä on puhutun kielen ja musiikillisen kielen oppimisella. Soittamisessa on mukana aina myös "käsittämätön" ja epälooginen, mihin sanat eivät riitä ilmaisuksi. Siinä mielessä runo voisi on verrannollinen soittamiseen. Musiikin ilmaisuvoima on siis enemmän kuin pelkät sanat. Sanat tarvitsevat ympärilleen äänenpainot, rytmin ja sävyt, jonka voikin sitten käsittää jo musiikiksi.
Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita kasvavalle lapselle. Musiikkiharrastuksen suurin anti tulee huomaamatta oheistuotteena kivan tekemisen ja pitkäjännitteisen työn ohessa, työn jota useimmiten ei edes tajua työksi. Lapsi on utelias luonnostaan, enkä ole vielä sellaista lasta tavannut joka ei innostuisi ja kiinnostuisi musiikista kun sen lasta arvostaen hänelle esittää.